tiistai 11. marraskuuta 2008

On joku...


On joku, joka kuulee sydämmemme äänet ja ymmärtää myös sekavat ajatuksemme.
Tuo joku on Kristus. Hän taivuttelee meitä ja odottaa meidän tulevan luokseen.


Kuin siivet levällään Hän avosylin toivottaa meidät tervetulleiksi. Me tarvitsemme tässä elämässä piilopaikkoja ja Kristus tarjoaa meille sellaista - lohdutuksen paikkaa, parantumisen paikkaa, mutta ei tuskattomuuden paikkaa.


Jokaiselle meistä on tuleva päivä, jolloin asumme siellä missä Hän isännöi, eikä piileskely enää ole tarpeen, sillä olemme kotona.....vihdoinkin. Lopultakin olemme paikassa, jossa kyyneleemme kuivataan, tuskat ovat ohi, sydämmemme haavat parannetaan, eikä meidän enää koskaan tarvitse piiloutua - ei itseltämme, ei toisiltamme, eikä, Halleluja, Häneltä, joka tuntee meidät parhaiten ja rakastaa meitä eniten.


Patsy Clairmont