Kaksi miestä meni kerran temppeliin lähestyäkseen Jumalaa rukoillen ja pyytäen siunausta. Toinen oli fariseus ja hän oli hyvin itsevarma oman hengellisen elämänsä saavutuksista. Hän kertoi Jumalalle, kuinka hän oli virheettömästi palvellut Herraa. Hän jopa kiitti Herraa siitä, että hän oli muita parempi, erityisesti näköpiiriin ilmaantunutta veronkantajaa.
Tämä toinen mies ei uskaltanut edes katsettaan nostaa. Hän vain seisoi syrjemmällä ja myönsi syntisyytensä ja pyysi Jumalalta armoa.Jeesus, joka tämän kertomuksen esitti, valaisi kuulijoitaan sanomalla, että tämä toinen meni kotiinsa anteeksisaaneena, kun taas tuo toinen ei saanut anteeksi, koska oli omavanhurskas. Miksi näin? Siksi, että Jumala aina torjuu ylpeyden ja hyväksyy nöyryyden: Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon (Jaak.4:6).
Sellainen vaellus nöyryydessä, jonka Jeesus toteutti maan päällä, on Jumalan suunnitelma kaikille uskoville. Otamme ensimmäisen askeleen, kun hyväksymme tarjouksen hänen ikeensä ottamiseksi päällemme, kuten Matteus 11:29 kertoo. Toinen askel seuraa, kun opimme häneltä, miten tulee nöyryyttää itsensä.
Sitoutumisemme ei tee meistä automaattisesti nöyriäIhmissuhteissamme me usein huomaamme, että meidän sydämessämme ei ole rakkautta. Emme osoita herkkyyttä toisten tunteiden huomioon ottamisessa ja olemme välinpitämättömiä heidän olosuhteisiinsa.
Sitoutumisemme ei tee meistä automaattisesti nöyriäIhmissuhteissamme me usein huomaamme, että meidän sydämessämme ei ole rakkautta. Emme osoita herkkyyttä toisten tunteiden huomioon ottamisessa ja olemme välinpitämättömiä heidän olosuhteisiinsa.
Rakkauden puutteemme näkyy sitten piilevänä vihana, kärsimättömyytenä, hermostumisena, katkeruutena ja taipumuksena tuomita hätiköiden. Jos tutkimme tunteitamme ja käyttäytymistämme, huomaamme, että kaiken tuon juuret ovat syvällä jonkinasteisessa ylpeydessä. Samoin kuin Jeesuksen kuvailema fariseus tunnemme itsemme paremmiksi, koska meillä on oikeanlainen tausta, asema hengellisessä työssä, koulutus, tietoviisaus tai hengellisen elämän kokemus.
Jeesuksen opetuslapset olivat radikaaleja: he olivat miehiä, jotka jättivät kaiken seuratakseen Kristusta eivätkä pitäneet kiinni omastaan. He jättivät kotinsa, vanhempansa, perheensä - kaiken. Mutta vielä senkin jälkeen, kun olivat kuunnelleet Jeesuksen opetusta kolme ja puoli vuotta, oppineet paljon hänen esimerkkinsä kautta ja olivat kokeneet hänen läsnäolonsa, he kiistelivät siitä, kuka heidän joukostaan olisi suurin.
Meille tämä todistaa, että myös me voimme jättää kaiken ja olla täysin antautuneita lähetystyölle ja jopa valmiita kuolemaan Kristuksen tähden. Mutta sisällä sydämessämme voimme silti olla ylpeitä ja pyrkiä olemaan toisia parempia.
Jeesus oli nöyrä sekä Jumalan että ihmisten edessä. Vastakohtana meille Kristus kohtasi ihmiset aina nöyryydessä. Maallisen elämänsä aikana hän aina pyrki nostamaan muita, vaikka nämä haastoivatkin häntä ongelmiensa vuoksi. Hän ei koskaan etsinyt tilaisuutta nostaa itseään ylemmäksi, saadakseen enemmän suosiota tai suurempaa kunniaa itselleen. Sen vuoksi hän saattoi aina kehottaa opetuslapsiaan seuraamaan omaa esimerkkiään ja olemaan kaikkien palvelijoita ja valitsemaan mieluummin viimeisen sijan kuin ensimmäisen ja kaikkein huomionarvoisimman paikan.
Kun katselemme Jeesusta, me huomaamme, että hän ensin nöyryytti itsensä Jumalan edessä aina ristin kuolemaan asti (Fil.2:7-8). Hänen sydämensä asenne taivaallisen Isän edessä teki hänelle myös mahdolliseksi olla nöyrä ihmisten edessä.
Nöyryyttäkää itsenne Raamattu kertoo meille, että me saimme ylpeytemme ja itsekeskeisen luonteemme Aadamilta. Niinpä meidän tulee ottaa vastaan nöyrä luonne toiselta Aadamilta: Kristukselta.
Me saamme sen, kun opimme häneltä, kuinka voimme olla nöyriä niin kuin hän oli. Avain Kristuksen kaltaiseen nöyryyteen on siinä, että me ensin nöyryytämme itsemme Jumalan edessä. Vasta sen jälkeen voimme olla nöyriä suhteessa toisiimme.
Jos unohdamme, keitä olemme Jumalan edessä, silloin on kiusaus luulla olevamme muita parempia. Sellaisen ihmisen, joka tietää saaneensa paljon anteeksi, on paljon helpompaa kohdata joku kurja syntinen ja osoittaa hänelle armoa ja jopa sanoa hänelle täydestä sydämestään: "Sinä olet parempi kuin minä, sillä minun syntivelkani on paljon suurempi".
Meille tämä todistaa, että myös me voimme jättää kaiken ja olla täysin antautuneita lähetystyölle ja jopa valmiita kuolemaan Kristuksen tähden. Mutta sisällä sydämessämme voimme silti olla ylpeitä ja pyrkiä olemaan toisia parempia.
Jeesus oli nöyrä sekä Jumalan että ihmisten edessä. Vastakohtana meille Kristus kohtasi ihmiset aina nöyryydessä. Maallisen elämänsä aikana hän aina pyrki nostamaan muita, vaikka nämä haastoivatkin häntä ongelmiensa vuoksi. Hän ei koskaan etsinyt tilaisuutta nostaa itseään ylemmäksi, saadakseen enemmän suosiota tai suurempaa kunniaa itselleen. Sen vuoksi hän saattoi aina kehottaa opetuslapsiaan seuraamaan omaa esimerkkiään ja olemaan kaikkien palvelijoita ja valitsemaan mieluummin viimeisen sijan kuin ensimmäisen ja kaikkein huomionarvoisimman paikan.
Kun katselemme Jeesusta, me huomaamme, että hän ensin nöyryytti itsensä Jumalan edessä aina ristin kuolemaan asti (Fil.2:7-8). Hänen sydämensä asenne taivaallisen Isän edessä teki hänelle myös mahdolliseksi olla nöyrä ihmisten edessä.
Nöyryyttäkää itsenne Raamattu kertoo meille, että me saimme ylpeytemme ja itsekeskeisen luonteemme Aadamilta. Niinpä meidän tulee ottaa vastaan nöyrä luonne toiselta Aadamilta: Kristukselta.
Me saamme sen, kun opimme häneltä, kuinka voimme olla nöyriä niin kuin hän oli. Avain Kristuksen kaltaiseen nöyryyteen on siinä, että me ensin nöyryytämme itsemme Jumalan edessä. Vasta sen jälkeen voimme olla nöyriä suhteessa toisiimme.
Jos unohdamme, keitä olemme Jumalan edessä, silloin on kiusaus luulla olevamme muita parempia. Sellaisen ihmisen, joka tietää saaneensa paljon anteeksi, on paljon helpompaa kohdata joku kurja syntinen ja osoittaa hänelle armoa ja jopa sanoa hänelle täydestä sydämestään: "Sinä olet parempi kuin minä, sillä minun syntivelkani on paljon suurempi".
Useimmilla meistä on se ongelma, että olemme unohtaneet, mistä Jumala on tuonut meidät tähän asti.
Sana kehottaa meitä: Nöyrtykää Herran edessä (Jaak.4:10). Meidän muuttumisemme Kristuksen kaltaisiksi alkaa juuri tästä.
Haluatko sitoutua tänä päivänä toteuttamaan tätä sanaa käytännössä? Tulet huomaamaan, että sinun rakkautesi ja myötätuntosi muita kohtaan kasvaa aivan valtavasti ja tulet löytämään sen ilon, mikä on olla samanlainen toisten palvelija kuin Jeesuskin oli.
Yllä oleva kirjoitus on lainaus:http://uskonkilpi.sanahallussa.net/
