Erämaassa ja kiusauksissa.

Epäselvyyttä suhtautumisessa ns. erämaa-aikoihin kristityn elämässä. Erämaa-ajat ja kiusaukset koetaan helposti pelkästään perkeleen työnä tai Jumalan hylkäämänä olemisen merkkeinä. Mutta siitä, mitä Vapahtajalle tapahtui, meidän on lupa nähdä, että kiusauksilla ja erämaa-ajalla on Jumalan lapsen kohdalla myös Jumalan asettama päämäärä Hänen suunnitelmissaan. Kiusausten aika ei ole perkeleen valtoimenaan olemisen aikaa, vaan Jumalan lasten kohdalla nekin ajat ovat Jumalan hallinnan aikaa. Kiusauksen tullen Jumala on sallinut Pyhän Hengen johdattaa lapsensa erämaahan. Kiusaus ei siksi ole Jumalan hylkäämisen merkki vaan Jumalan suunnitelmissa olemisen merkki. Meidän täytyy olla kyllin rohkeita ajattelemaan näin, ja tämä lähestymiskulma auttaa meitä paljon sellaisissa hetkissä, jolloin kiusaukset ovat edessämme. Emme silloin saa tuijottaa vain kiusauksiin ja perkeleen voimaan ja lihan heikkouteen, vaan meidän on nähtävä koko totuus: myös se, että Jumala on tämän sallinut ja Jumala on tästä nyt tietoinen ja Jumala hallitsee kaikkea edelleen ja Hän on nyt erityisellä tavalla aivan lähellä.

Meitä saattaa johtaa harhaan tässä käytetty sana "kiusata", sillä se tuo helposti mieleemme ilkeämielisen kiusottelun. Itse asiassa sana kreikankielisessä alkuperäismuodossaan tarkoittaa "koetukselle panemista". Tässä on kysymys sellaisesta koetukseen joutumisesta, jonka päämääränä on ihmisen "todellisen laadun selville saaminen".

Kiusauksissa meitä ei siis kiusotella, vaan koetellaan. Jumalan päämäärä tällaisessa erämaa-ajassa on kuvattuna ja selitettynä 5. Moos. 8. luvussa, missä Mooses puhuu israelilaisille heidän erämaa-ajastaan ja niistä kiusauksista, joita heillä 40 vuoden aikana oli: "Muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi näinä 40 vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua, koetellaksensa sinua, tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on."
Tätä varten Jumala sallii kiusaukset. Kysymys on siitä, tahdotko noudattaa Hänen käskyjään vai et, tahdotko totella Jumalan sanaa ja ojentaa elämäsi sen mukaan hetkenä, jolloin oma halusi, ympäristösi tai olosuhteet pyytävät tekemään toisin. Ytimeltään kiusauksessa on kysymys Jumalan sanan asemasta sinun elämässäsi, eikä tämän selvittäminen tapahdu teologisen väittelyn tasolla kirjoituspöydän takana, vaan se eletään ja koetaan joskus jokaista solua koskettavana tuskallisena taisteluna, pimeytenä, ahjossa olemisena, heikkoudessa, tukahtuneitten rukousten keskellä. Pietari sanoo, että me kärsimme murhetta moninaisissa kiusauksissa, jotta uskomme kestäväisyys koetuksissa saataisiin selville (1. Piet. 1:6-7).

Herra kuulee rukouksesi.

Sinäkin saat uskoa, että Herra kuulee sinun rukouksesi, hän näkee sinun sydämesi kivun. Hän voi tässä kivussa ja kärsimyksessä tehdä sinut hedelmälliseksi. Odota Herraa. Älä välitä ihmisistä, jotka ymmärtävät sinua väärin. Muista tämä sana:

Kuulkaa minua, te jotka tunnette oikeuden, te joilla on minun lakini sydämessänne: - Älkää pelätkö ihmisten pilkkaa, älkää säikkykö heidän herjauksiaan! Heidän käy kuin vaatteen, jonka toukka kalvaa rikki, kuin villakankaan, jonka koi syö. Mutta minun vanhurskauteni pysyy iäti, minun pelastava armoni polvesta polveen. Jesaja.51:7-8.

Erämaa

Ja kun neljäkymmentä vuotta oli kulunut, ilmestyi hänelle Siinain vuoren erämaassa enkeli palavan orjantappurapensaan liekissä
Ap.t.7:30

Vaikka em. Raamatun kohta ei tarkoitakaan sitä mitä seuraavaksi kuvailen, haluan joka tapauksessa pysäyttää sinut hetkeksi erämaahan.

Oletko koskaan miettinyt mitä Jumala oikeastaan haluaa kertoa meille erämaassa? Onko erämaa meille ikävä tai jotenkin "kuiva" paikka? Eikö erämaa kannattaisi kiertää jotenkin, jos se vain suinkin olisi mahdollista?

Vastauksen näihin kysymyksiin ja syyn siihen miksi erämaahankin kannattaa mennä riemuiten.
"Mitä merkitsee paraskaan seura maan päällä ilman Kristusta?
Mitä taivaskaan olisi ilman Häntä?
Pelkkää erämaata!
Mitä erämaa on, jos Hän on siellä?
Jumalan paratiisi!
Aina ja kaikkialla on paikka, jossa Hän on uhkuen iloa, siunausta ja autuutta."

Tauko.

Pidän tässä pientä taukoa muutto kiireiden vuoksi.Palaan taas maaliskuun puolella, mutta siihen asti:

Psalmi 23 lohduttakoon teitä ystäväni.

1 Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
2 Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
3 Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
4 Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
5 Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.
6 Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Lohdutuksen jakeet tänään.

Alla olevat jakeet ovat lohduttaneet minua tänään. Herra on kantanut jo menneinä aikoina, eikö vielä enempi nyt.

2.Moos.23:20

"Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut.

Jesaja 63:7- 9
7 Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, muistaen kaikkea sitä, minkä Herra on meille tehnyt, hänen suurta hyvyyttään Israelia kohtaan, kaikkea, minkä hän on sille tehnyt, hän, joka on uskollinen ja täynnä armoa. [Ps. 105:5,6]
8 Hän sanoi: "Hehän ovat minun kansaani, omia lapsiani, jotka eivät minusta luovu." Niin hän tuli heidän pelastajakseen,
9 vapautti heidät ahdingosta. Ei sanansaattaja, ei enkeli, vaan hänen kasvojensa kirkkaus pelasti heidät. Rakkaudessaan säälivänä hän lunasti heidät vapaiksi, hän nosti ja kantoi heitä kaikkina menneinä päivinä.

Elämä on suuri hajottamo.

Meitä romutetaan. Mutta on lohdullista muistaa sanaa, jonka muuan insinööri sanoi Imatran rautatehtaan romupihalla: «90 % tehtaamme jaloteräksestä tehdään tästä romusta.« Tehtaan toisesta päästä tuli kiskojen varassa jättimäinen magneettikoura, joka tempasi tuosta epämuotoisesta romukasasta valtavan määrän tavaraa johtaakseen sen sitten sulattamoon. Samalla tavalla Jumalan rakkaus kohtaa meidät epämuotoiset. Millään muulla tavalla meihin ei voisikaan tarttua. Tuo rakkaus vetää meitä tykönsä. Mutta sen on johdettava meidät sulattamoon ennen kuin mitään voidaan meissä tehdä. Terästä valssataan painojen alla. Tuo hehkuva teräsmöhkäle pannaan veteen, missä se sihahtaa ja karaistuu. Paras, hienomekaanisiin laitteisiin tarkoitettu teräs karaistaan öljyssä. Näin tuo entinen romu muuttuu lopulta jaloteräkseksi, joka kestää kovankin käytön.

Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus. Tahdomme kiittää Sinua siitä, että Sinulle kelpaa tällainen rikkinäinen ja pilalle mennyt saviastia. Herra, emme tohdi pyytää, että tekisit enää tällaisesta astiaa taloutesi käyttöön - mutta uskallamme silti pyytää, että elämästämme rusentuisi se, mikä on väärällä tavalla omaa ja mikä häiritsee lähimmäistämme. Ja jos sitten tahdot liittää tällaisen rusennetun uusiin suunnitelmiisi, Herra, vaivaa meidät uudelleen ja aseta pöydällesi ja ahjoosi. Tiedämme, että Sinun tahtosi on sittenkin parhain. Siksi annamme sinulle valtuudet hoitaa elämäämme. Herra, tiedämme, että pakkoa et tahtoisi käyttää. Tee meistä astia siihen tehtävään, jonka uskot voivasi tällaiselle luovuttaa. Nimeesi ja rakkauteesi turvaten. Aamen.

Velka.

Jesaja sanoo jatkossa, että "Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme". Synti merkitsee myös muuta kuin pelkkää tekoa. Synti velkaannuttaa, se saa aikaan syyllisyyden.

Ystävät: me tarkkailemme ja mittailemme liiaksi toistemme tekemiä pahoja tekoja, vaikka nämä teot ovat vain hedelmää siitä, mitä me olemme. Etsimme syntejä itsestämme ja toisistamme, kun meidän pitäisi tutkia sydämen kasvumaata.

Jeesuksen sovitustyö koski koko syntivelkaamme. Useimmiten saamme rauhan tunnollemme, kun tunnustamme kipeimmät syntimme. Usein pienemmät asiat ovat aivan kuin kiinnikkeillä kiinni elämämme peruslankeemuksissa.

Näinhän myös ihmisruumiiseen pesiytynyt kasvain luo kiinnikkeitä ympärilleen. Jumalan armosäteet on kohdistettava synnin pääpesäkkeisiin.

Pyhä hiljaisuus.

Kristuksen lähellä kokee pyhää hiljaisuutta, tuota sielua hoitavaa hiljaisuutta, josta kaikki inhimillinen kapina ja melu on poissa.

Jeesus sanoikin: "Oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä, niin te saatte levon sieluillenne."

Jospa mekin oppisimme vaikenemaan. Puhumisen oppii normaali ihminen tavallisesti kahdessa vuodessa, vaikenemiseen ei riitä sadankaan vuoden oppiaika. Puhuminen on usein heikkouden merkki. Vaikeneminen kysyy nöyryyttä.

ÄLÄ PELKÄÄ, MINÄ OLEN SINUT NIMELTÄ KUTSUNUT.
Kuinka ihana sanoma.

Psalmi 31

1 Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. (31:2) Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua. Sinä olet vanhurskas, pelasta minut!
2 (31:3) Kuule minua, riennä avukseni! Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat.
3 (31:4) Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani. Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.
4 (31:5) Sinä päästät minut verkosta, jonka viholliset ovat virittäneet eteeni. Sinä olet minun turvani! [Ps. 25:15]
5 (31:6) Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala. [Luuk. 23:46; Ap. t. 7:59 5. Moos. 7:9+]
6 (31:7) Minä kavahdan niitä, joiden jumalana on turhuus ja harha. Minä luotan sinuun, Herra, [5. Moos. 32:21+]
7 (31:8) iloitsen ja riemuitsen sinun hyvyydestäsi. Sinä näet minun hätäni, tiedät kaiken tuskani.
8 (31:9) Sinä et jätä minua vihollisten käsiin vaan avaat minulle ahdingosta tien.
9 (31:10) Herra, ole minulle armollinen, olen hädässä. Silmäni ovat surun sumentamat, olen loppuun uupunut.
10 (31:11) Elämäni kuluu murheessa, vuoteni katoavat huokaillessa. Voimani ehtyvät rikkomusteni tähden, luuni riutuvat.
11 (31:12) Vihamieheni pitävät minua pilkkanaan, naapurit minua ivaavat, tuttavat karttavat. Kaikki, jotka tulevat kadulla vastaan, kiertävät minut kaukaa. [Job 19:13-20+]
12 (31:13) Minut on unohdettu kuin olisin kuollut, minut on hylätty kuin särkynyt ruukku.
13 (31:14) Kuulen, kuinka ihmiset panettelevat minua. Kauhu saartaa minut, kun vihamieheni liittoutuvat minua vastaan ja punovat juonia henkeni menoksi.
14 (31:15) Mutta minä turvaan sinuun, Herra, ja sanon: "Sinä olet minun Jumalani!"
15 (31:16) Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät. Älä jätä minua vihollisteni ja vainoojieni armoille!
16 (31:17) Katso jälleen palvelijasi puoleen, sinä armollinen Jumala, auta minua.
17 (31:18) Herra, sinua minä huudan avuksi, älä hylkää minua. Kohdatkoon onnettomuus jumalattomia! Vaienna heidät ja syökse tuonelaan.
18 (31:19) Mykistykööt valheen puhujat, nuo, jotka röyhkeästi syyttävät viatonta ja halveksivat häntä kopein sanoin!
19 (31:20) Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi! Se on ehtymätön aarre niille, jotka sinua pelkäävät. Kaikkien nähden sinä annat apusi niille, jotka turvautuvat sinuun.
20 (31:21) Sinä suljet heidät armosi suojiin, otat heidät turvaan majaasi. Sinne eivät ulotu ihmisten juonet, eivät syyttävät puheet.
21 (31:22) Kiitetty olkoon Herra! Hän osoitti minulle ihmeellistä hyvyyttään, kun olin saarrettuna.
22 (31:23) Hädissäni minä sanoin: "Minut on repäisty pois sinun luotasi!" Ja sinä kuulit rukoukseni, kun huusin sinua avuksi.
23 (31:24) Rakastakaa Herraa, kaikki hänen palvelijansa! Herra suojelee uskollisiaan mutta rankaisee säälittä niitä, jotka uhmaten nousevat häntä vastaan.
24 (31:25) Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan!