perjantai 6. helmikuuta 2009

Elämä on suuri hajottamo.



Meitä romutetaan. Mutta on lohdullista muistaa sanaa, jonka muuan insinööri sanoi Imatran rautatehtaan romupihalla: «90 % tehtaamme jaloteräksestä tehdään tästä romusta.« Tehtaan toisesta päästä tuli kiskojen varassa jättimäinen magneettikoura, joka tempasi tuosta epämuotoisesta romukasasta valtavan määrän tavaraa johtaakseen sen sitten sulattamoon. Samalla tavalla Jumalan rakkaus kohtaa meidät epämuotoiset. Millään muulla tavalla meihin ei voisikaan tarttua. Tuo rakkaus vetää meitä tykönsä. Mutta sen on johdettava meidät sulattamoon ennen kuin mitään voidaan meissä tehdä. Terästä valssataan painojen alla. Tuo hehkuva teräsmöhkäle pannaan veteen, missä se sihahtaa ja karaistuu. Paras, hienomekaanisiin laitteisiin tarkoitettu teräs karaistaan öljyssä. Näin tuo entinen romu muuttuu lopulta jaloteräkseksi, joka kestää kovankin käytön.


Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus. Tahdomme kiittää Sinua siitä, että Sinulle kelpaa tällainen rikkinäinen ja pilalle mennyt saviastia. Herra, emme tohdi pyytää, että tekisit enää tällaisesta astiaa taloutesi käyttöön - mutta uskallamme silti pyytää, että elämästämme rusentuisi se, mikä on väärällä tavalla omaa ja mikä häiritsee lähimmäistämme. Ja jos sitten tahdot liittää tällaisen rusennetun uusiin suunnitelmiisi, Herra, vaivaa meidät uudelleen ja aseta pöydällesi ja ahjoosi. Tiedämme, että Sinun tahtosi on sittenkin parhain. Siksi annamme sinulle valtuudet hoitaa elämäämme. Herra, tiedämme, että pakkoa et tahtoisi käyttää. Tee meistä astia siihen tehtävään, jonka uskot voivasi tällaiselle luovuttaa. Nimeesi ja rakkauteesi turvaten. Aamen.