torstai 30. huhtikuuta 2009

Raamattu ja armo



Raamatun tekstit ovat Jumalan henkeämiä, joten niiden arvovalta on ehdoton kaikilta kohdiltaan silloinkin, kun ne sisältävät kielikuvia, kärjistyksiä, vertauksia tai muita kuvaannollisia ilmauksia.

Lähes kaikki tietomme Jumalasta perustuu Raamattuun, joten se on tunnettava perusteellisesti mahdollisimman oikean näkemyksen saamiseksi Hänestä ja Hänen opistaan (Joh 7:16). Jeesus itse varoitti, että eksymme, jos emme tunne Kirjoituksia ja Jumalan voimaa (Matt 22:29).

Meillä tulee siis olla pyrkimys Raamatun hyvään tuntemiseen ja kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen. Ilman Pyhää Henkeä me emme siihen kykene (Joh 16:13-14, Apt 8:30).

Vanhaa testamenttia on ymmärrettävä Uuden testamentin valossa (2.Kor 3:14). Uusi testamentti on ymmärrettävä kokonaisuutena ja armon evankeliumin hengessä. Koska Raamattu monissa kohdin vaatii lukijalta jopa täydellisyyttä, on hyvä ymmärtää, että onnistuminen sen kehotuksien noudattamisessa ei ole pelastuksen perusta.

Jos tätä asiaa ei käsitetä, langetaan helposti samaan kuin fariseukset ja sidotaan omattunnot kirjaimeen; unohdetaan evankeliumin luonne. Sen tähden on varottava ajautumasta lain orjuuteen, suorituskristillisyyteen, pelastuksen ostamiseen omilla ansioilla (Room 7:6, 2.Kor 3:5-6).

Hyvin tärkeää on myös ymmärtää, että uuden liiton seurakunnan oppi perustuu nimenomaan Uuteen testamenttiin. Tämä seikka on ehdottomasti muistettava, kun pohditaan suhtautumista esimerkiksi ympärileikkaus- sapatti- ja kymmenyssäädöksiin.

On totta, että hengellisen kasvun päämääränä on täydellisyys, mutta siihen ei päästä säädöksiä ja käskyjä pakonomaisesti noudattamalla vaan ainoastaan Pyhän Hengen kautta vuodatetun rakkauden avulla. Lopullinen täydellisyys saavutetaan vasta Taivasten Valtakunnassa.
Kirjoitusten tarkoitus on tehdä meidät viisaiksi pelastuaksemme "uskomalla Kristukseen Jeesukseen" (2.Tim 3:15).

Pelastus otetaan vastaan uskomalla, mikä osoittaa selkeästi, että kysymyksessä on lahja ja pyyteetön armonosoitus. Tämä on hyvin tärkeää muistaa Raamattua lukiessamme.

"Sentähden se on uskosta, että se olisi ARMOSTA." (Room 4:16, KR 1938)