Kun olin pieni tyttö, vanhempi veljeni istutti pienen kasvimaan takapihallemme. Katselin häntä, kun hän touhusi kasvimaallaan.
Ollen tyypillinen pikkusisko minä pommitin häntä koko ajan kaikenlaisilla puutarhaan hoitoon liittyvillä kysymyksilläni. En voinut ymmärtää sitä, kuinka oli välttämätöntä odottaa siementen kasvamista. Viiden vanhana en mitenkään osannut kuvitella mielessäni, kuinka paljon aikaa kuluisi ennen kuin porkkanat olisivat kasvaneet. Joka päivä menin hänen kasvimaalleen katsomaan, kuinka hänen kylvämänsä siemenet pärjäsivät. Aika pitkän ajan jouduin lähtemään pois pettyneenä.
Eräänä päivänä, kun taas tarkkailin hänen istutuksiaan, huomasin ihmeellisen asian - pienenpieniä taimia pisti esiin maasta. Ne olivat niin söpöjä, mutta ainoa mitä saatoin nähdä oli niiden pienet vihreät alut. Vanhempi ja viisaampi veljeni vakuutti minulle, että ne olivat kasvavia porkkanoita, mutta emme voineet nähdä porkkanoita, koska ne olivat maan alla.
Uskoin kyllä veljeäni, mutta kun hän käänsi selkänsä, halusin varmistua asiasta. Niinpä minä vetäisin ylös maasta yhden hänen taimensa. Ja todellakin: siinä pienen varren päässä oli pieni porkkana. Olin innoissani, vein sen veljelle ja näytin sitä: "katso porkkana!" Hän oli vähän kauhistunut tekoni johdosta ja meni kertomaan äidille. Minä olin ihan innoissani, mutta jostain syystä he eivät olleet.
Veli meni pienen porkkanansa kanssa takaisin kasvimaalleen. Äiti tuli selittämään minulle, kuinka kauan kestää ennen kuin taimesta tulee täysikasvuinen porkkana. Kun hän kertoi minulle, että minä olin pilannut porkkanan elämän vetämällä sen ylös ennenaikaisesti, minulle tuli paha mieli.
Menin veljeni luo ja vakuuttelin hänelle, että meidän pitäisi yrittää istuttaa porkkana uudestaan, ja niin teimmekin. Tulevina viikkoina se kasvoi jonkin verran, mutta siitä ei koskaan tullut yhtä iso kuin niistä, jotka saivat rauhassa kasvaa.
Kun vedin porkkanan ylös maasta, se oli hyvin pieni. Se oli keskeneräinen ja kehittymätön, mutta se olikin vielä kasvuprosessinsa alussa ja vasta kypsymässä. Kuinka älytöntä olisi ollut arvostella porkkanaa tässä vaiheessa ja kuinka mieletöntä on arvostella ihmisiä siinä elämän vaiheessa, kun he ovat vielä kasvuvaiheessa ja kehittymässä kohti täysi-ikäisyyttä.
Valitettavasti useimmilla ihmisillä on taipumus tuomita toisia jonakin heidän elämänsä hetkenä sen sijasta, että tutkisivat heidän elämäänsä kokonaisuutena. Me emme ole hetken lapsia, me olemme elämänkaaria. Jumala ei tuomitse meitä hetki hetkeltä, vaan hän tarkkailee meidän elämäämme kokonaisuutena. Joku, joka on tehdastyöläinen nyt, voi olla pelastukseksi miljoonille tulevaisuudessa. Seuraava suuri herätyspuhuja voi olla tällä hetkellä kotiäiti. Mies, joka elää tänään katuojassa, voi olla saarnatuolissa huomenna. Psykiatrisen osaston potilas voi olla huomisen evankelista. Jumalan kanssa voi mikä tahansa olla mahdollista.
