"Älä ilku, viholliseni, minulle. Vaikka olen kaatunut, minä nousen vielä, vaikka olen keskellä pimeyttä, Herra on minun valoni."
Miika 7:8

Jaak.3:17

Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä. Jaak.3:17.

Kun olin pieni tyttö, vanhempi veljeni istutti pienen kasvimaan takapihallemme. Katselin häntä, kun hän touhusi kasvimaallaan.

Ollen tyypillinen pikkusisko minä pommitin häntä koko ajan kaikenlaisilla puutarhaan hoitoon liittyvillä kysymyksilläni. En voinut ymmärtää sitä, kuinka oli välttämätöntä odottaa siementen kasvamista. Viiden vanhana en mitenkään osannut kuvitella mielessäni, kuinka paljon aikaa kuluisi ennen kuin porkkanat olisivat kasvaneet. Joka päivä menin hänen kasvimaalleen katsomaan, kuinka hänen kylvämänsä siemenet pärjäsivät. Aika pitkän ajan jouduin lähtemään pois pettyneenä.
Eräänä päivänä, kun taas tarkkailin hänen istutuksiaan, huomasin ihmeellisen asian - pienenpieniä taimia pisti esiin maasta. Ne olivat niin söpöjä, mutta ainoa mitä saatoin nähdä oli niiden pienet vihreät alut. Vanhempi ja viisaampi veljeni vakuutti minulle, että ne olivat kasvavia porkkanoita, mutta emme voineet nähdä porkkanoita, koska ne olivat maan alla.

Uskoin kyllä veljeäni, mutta kun hän käänsi selkänsä, halusin varmistua asiasta. Niinpä minä vetäisin ylös maasta yhden hänen taimensa. Ja todellakin: siinä pienen varren päässä oli pieni porkkana. Olin innoissani, vein sen veljelle ja näytin sitä: "katso porkkana!" Hän oli vähän kauhistunut tekoni johdosta ja meni kertomaan äidille. Minä olin ihan innoissani, mutta jostain syystä he eivät olleet.
Veli meni pienen porkkanansa kanssa takaisin kasvimaalleen. Äiti tuli selittämään minulle, kuinka kauan kestää ennen kuin taimesta tulee täysikasvuinen porkkana. Kun hän kertoi minulle, että minä olin pilannut porkkanan elämän vetämällä sen ylös ennenaikaisesti, minulle tuli paha mieli.

Menin veljeni luo ja vakuuttelin hänelle, että meidän pitäisi yrittää istuttaa porkkana uudestaan, ja niin teimmekin. Tulevina viikkoina se kasvoi jonkin verran, mutta siitä ei koskaan tullut yhtä iso kuin niistä, jotka saivat rauhassa kasvaa.
Kun vedin porkkanan ylös maasta, se oli hyvin pieni. Se oli keskeneräinen ja kehittymätön, mutta se olikin vielä kasvuprosessinsa alussa ja vasta kypsymässä. Kuinka älytöntä olisi ollut arvostella porkkanaa tässä vaiheessa ja kuinka mieletöntä on arvostella ihmisiä siinä elämän vaiheessa, kun he ovat vielä kasvuvaiheessa ja kehittymässä kohti täysi-ikäisyyttä.

Valitettavasti useimmilla ihmisillä on taipumus tuomita toisia jonakin heidän elämänsä hetkenä sen sijasta, että tutkisivat heidän elämäänsä kokonaisuutena. Me emme ole hetken lapsia, me olemme elämänkaaria. Jumala ei tuomitse meitä hetki hetkeltä, vaan hän tarkkailee meidän elämäämme kokonaisuutena. Joku, joka on tehdastyöläinen nyt, voi olla pelastukseksi miljoonille tulevaisuudessa. Seuraava suuri herätyspuhuja voi olla tällä hetkellä kotiäiti. Mies, joka elää tänään katuojassa, voi olla saarnatuolissa huomenna. Psykiatrisen osaston potilas voi olla huomisen evankelista. Jumalan kanssa voi mikä tahansa olla mahdollista.

Synti erotti ihmisen Jumalasta

Jumala teki Jeesuksen ristinkuoleman kautta sillan Itsensä ja ihmisen välille.

"Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen." (Room. 10:9 - 10.)

Ottamalla Jeesuksen vastaan siirrymme Jumalan lapsiksi. Jeesus mahdollisti tämän kuolemalla ristillä.

Rukous:

Kiitos Taivaallinen Isä, siitä että olet ottanut minut lapseksesi kun uskon Jeesukseen. Auta minua elämään Jeesuksen seuraajana. Kiitos, että saan rukouksessa keskustella Sinun kanssasi. Auta minua ymmärtämään sinun sanaasi Raamattua. Johdata minut toisten uskovien seuraan ja seurakuntaan. Anna minulle rohkeutta, etten kätkisi uskoani ja anna viisautta kertoa siitä läheisilleni. Täytä minut Pyhällä Hengelläsi ja anna minulle niitä armolahjoja joita hyväksi näet. Anna minulle myös rohkeutta ottaa kaste sinun nimeesi. Osoita minun elämästäni sellaiset asiat, joista haluat minun luopuvan. Anna minulle voimaa luopua niistä asioista, jotka tiedän vääräksi. Aamen

Jesajan luku 53

JESAJAN KIRJA
53 LUKU
53:1 Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?53:2 Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.53:3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.53:4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,53:5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.53:6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.53:7 Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.53:8 Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.53:9 Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.53:10 Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.53:11 Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.53:12 Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.

Hengen luoma uusi elämä

Room.7:1 - 4
1 Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.* [Eräissä käsikirjoituksissa on lisäys: "ja jotka eivät vaella lihan vaan Hengen mukaan."]
2 Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
3 Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin,
4 jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus.

Kun kestävyyttä koetellaan

Kun joudut syyttä läheistesi hylkäämäksi ja syyttämäksi, muista, että tämän tien kulki myös Job menetettyään kaiken omaisuutensa ja perheensä, Jeesuksesta puhumattakaan. Muista, ettei Jeesuksesta tuntunut hyvältä, kun ihmiset pilkaten kyselivät, missä on Hänen Jumalallinen voimansa, kun Hän riippui ristillä ja teki kuolemaa. Eikä Jobista tuntunut hyvältä, kun hän kaapi paiseitaan ruukunpalasilla inhimillisesti katsoen täydessä pimeydessä.

Tähän nämä miehet kuitenkin joutuivat toteuttaessaan Jumalan tahtoa elämässään. Muista näitä miehiä sinä päivänä, kun olet läheistesikin hylkäämä ja sinulta tivataan, mitä syntiä olet tehnyt, kun elämäsi on joutunut tähän jamaan. Tai tilanteessa, kun sairastat tai olet vararikon partaalla.
Muista, että juuri näin Jumala on saattanut suunnitella ja että Hän on valmistanut myös pääsyn näistä vaikeuksista ajallaan. Toki joskus kärsimme omien syntiemme tähden. Tällöinkin voimme tehdä parannuksen ja turvautua Hänen armoonsa. Onneksi Jumalan suunnitelma ei normaalisti ole sitä, että aina vain kärsimme samoissa vaikeuksissa, vaan se, että kun vaikeudet ovat tehneet tehtävänsä elämässämme, meidät vapautetaan niistä.

Yksi syy siihen, että Herra sallii voimakkaita ahdistuksia elämäämme, on se, että oppisimme, että Jumala antaa kaiken armostaan. Armon sanoma on helpommin sanottu kuin sisäistetty. Jos olet ollut kuuliainen, antanut aikaasi, varojasi tai palvellut Herraa, et voi odottaa, että sinua siunattaisiin sillä perusteella.

Kerran erään ystäväni annettua rahaa hyvään tarkoitukseen ja autettuaan lähimmäistään hänelle tuli hurskas ajatus: ”Olenpa tehnyt hyvää, ehkäpä saan siunauksen Herralta!”. Kun hän saapui autolleen, hän huomasi, että sen katon päällä oli hypelty niin, että katto oli painunut sisään. Ja kun mies kohtasi vielä pari muuta ongelmaa, hänen ajatuksensa muuttuivat katkeriksi: ”Tämänkö siitä saa, kun palvelee Herraa?”
Tuo ystäväni ei muistanut kiusauksen hetkellä, että Herra ei ole velvollinen siunaamaan sillä perusteella, että olemme tehneet hyvää. Meidän on myös muistettava, että juuri silloin, kun teemme Jumalan tekoja, saatana alkaa kovan vastustuksen. Jumala haluaa kuitenkin antaa meille suojan perkeleen hyökkäyksiä vastaan, mutta sekin tapahtuu Hänen armostaan. Kaikki – siis myös hengellinen sota – kulminoituu Jumalan armoon. On silti hyvä muistaa, ettei Jumala unohda hyviä tekojamme, vaan eräänä päivänä saamme niistä armon palkan.

Kärsimykset opettavat kuuliaisuutta
Kaikkein rankimpien koetusten tarkoituksena on viedä meidät tilanteeseen, jossa vain Jumalan armo voi meidät pelastaa. Kun Jeesus taisteli Getsemanessa ja lopulta antoi henkensä Golgatalla, hän teki sen kerta kaikkiaan meidän edestämme. Alkukielessä sana ”antoi” tarkoittaa kokonaan pois antamista. Hän luovutti henkensä Jumalan käsiin tuossa tilanteessa. Sen suurempaa rakkautta ei ole kuin, että antaa henkensä toisten edestä.Tarvitsiko Jeesuksen oppia mitään maan päällä vaeltaessaan? Raamatun mukaan Hän oppi kuuliaisuuden siitä, mitä Hän kärsi. Eikö ole häkellyttävää, että Jeesuksen tuli oppia kuuliaisuus kärsimysten kautta? Jos Hänen tuli se oppia näin, niin kuinka paljon ennemmin meidän tulee se oppia kärsimysten kautta. Tämä onkin yksi kärsimysten tarkoitus. Jos siis haluat olla kuuliainen, ole valmis kärsimään yhdessä Mestarisi kanssa. Ja kun kärsimme, ei ole tarkoitus, että koko maailma saa tietää, kuinka paljon kärsimme! Ei Jeesuskaan avannut suutaan, kun Hänet vietiin ristille. Tämä tosin ei tarkoita sitä, ettemmekö voisi jakaa murheitamme muiden uskovien tai sielunhoitajien kanssa, vaan sitä, ettei meidän tule esiintyä hyvin hurskaina ja hakea väärää myötätuntoa muilta, kun kärsimme. Lopulta paras lohduttaja on kuitenkin Herra itse.

Tarvitsemme kärsimyksiä siis monesta syystä: Jumalan armon ja kuuliaisuuden oppimiseen sekä murtumiseen. Kaikista kärsimyksistä huolimatta olemme turvallisesti Herran käsissä, kunhan vain suostumme Hänen teihinsä. Kaikissa vaikeuksissasi opit tuntemaan Jumalan rakkauden ja mikä parasta, opit rakastamaan Herraa.
Uskon, että arvokkain asia, minkä voimme maan päällä saada, on rakkaus- ja luottamussuhde Jeesukseen. Tätä et voi oppia, jollei uskoasi ja jumalasuhdettasi koetella. Ja mitä suuremmat koettelemukset, sitä parempi tulos ja palkka. Antaudutaan siis Hänen armoonsa ja annetaan Jumalan pelastaa ja muuttaa meidät. Se johtaa nisunjyvän kuolemaan ja rikkaaseen elämään niin täällä kuin tuonpuoleisessa.

Joka ei mitään ole

Kun Jumala tahtoi tehdä maailman ihmeellisimmän taideteoksen, hänelle kelpasi maan tomu. Kun Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, se merkitsi käytännössä sitä, että hän kykeni näkemään tuossa maan tomussa oman kuvansa jo ennen kuin hän koski siihen. Jumala on siitä merkillinen, että hän näkee elämän lupauksia sielläkin, missä ihminen näkee vain kuolleen ja kuivan maaperän. Siksi Jumala valitsee sen, «joka ei mitään ole, tehdäkseen mitättömäksi sen, joka jotakin on« (1 Kor. 1: 28).
Jumalan kunnia näkyy siinä, että hän synnyttää elämän maaperään, jossa inhimillisten laskelmien mukaan ei ole mitään elämän lupauksia.
Olen monesti ihmetellyt Vanhan testamentin suuria naishahmoja. Kun heidät valittiin kantamaan sydämensä alla sittemmin suuria Jumalan miehiä, heidät johdettiin sitä ennen menettämään kaikki inhimillinen toivonsa äidin osastaan. Aabraham oli sadan vuoden iässä ja hänen vaimonsa 90-vuotias, kunnes «Herra piti Saarasta huolen, niinkuin oli luvannut« (1 Moos. 21: 1). Iisakilla oli suuri tuska vaimonsa tähden, ja «hän rukoili Herraa« Rebekan puolesta, sillä tämä oli hedelmätön. Huokauksiin vastattiin 20 vuoden kuluttua. Myös Jaakobin vaimo Raakel oli kauan hedelmätön ja «taisteli Jumalan taisteluja«, kunnes Jumala «muisti Raakelia ja kuuli häntä« antaen rukousten lapsen Joosefin. Mooseksen äiti joutui luopumaan lapsestaan ja hylkäämään hänet Niilin virtaan, mutta «Herra veti hänet ylös vedestä«. Elkanan vaimo Hanna oli lapseton. Mutta hän «rukoili Herraa mieli murheellisena« ja «itki katkerasti«, «vuodattaen« sydämensä Herran eteen. «Ja Herra muisti tätä« (1 Sam. 1. luku). Niin syntyi muuan Vanhan testamentin suurimmista Jumalan miehistä, Samuel.

Kuten myös ehkä huomaat Jumalan aikataulu ja tahto ei ole sama kuin meidän. Vastaus voi olla: ei, kyllä, ehkä, pian, tulee aika, odota.