Isän rakkauskirje.

http://www.fathersloveletter.com/Finnish/FinnishFLLc.pdf

1.Pietarin kirje 5:6-11

Muistakaa siis , että te olette kalliisti ostettuja ja arvokkaita Jumalan silmissä - jokainen.

6 Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi,
7 ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen".
8 Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
9 Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.
10 Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
11 Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen.

Erämaassa ja kiusauksissa.

Epäselvyyttä suhtautumisessa ns. erämaa-aikoihin kristityn elämässä. Erämaa-ajat ja kiusaukset koetaan helposti pelkästään perkeleen työnä tai Jumalan hylkäämänä olemisen merkkeinä. Mutta siitä, mitä Vapahtajalle tapahtui, meidän on lupa nähdä, että kiusauksilla ja erämaa-ajalla on Jumalan lapsen kohdalla myös Jumalan asettama päämäärä Hänen suunnitelmissaan. Kiusausten aika ei ole perkeleen valtoimenaan olemisen aikaa, vaan Jumalan lasten kohdalla nekin ajat ovat Jumalan hallinnan aikaa. Kiusauksen tullen Jumala on sallinut Pyhän Hengen johdattaa lapsensa erämaahan. Kiusaus ei siksi ole Jumalan hylkäämisen merkki vaan Jumalan suunnitelmissa olemisen merkki. Meidän täytyy olla kyllin rohkeita ajattelemaan näin, ja tämä lähestymiskulma auttaa meitä paljon sellaisissa hetkissä, jolloin kiusaukset ovat edessämme. Emme silloin saa tuijottaa vain kiusauksiin ja perkeleen voimaan ja lihan heikkouteen, vaan meidän on nähtävä koko totuus: myös se, että Jumala on tämän sallinut ja Jumala on tästä nyt tietoinen ja Jumala hallitsee kaikkea edelleen ja Hän on nyt erityisellä tavalla aivan lähellä.

Meitä saattaa johtaa harhaan tässä käytetty sana "kiusata", sillä se tuo helposti mieleemme ilkeämielisen kiusottelun. Itse asiassa sana kreikankielisessä alkuperäismuodossaan tarkoittaa "koetukselle panemista". Tässä on kysymys sellaisesta koetukseen joutumisesta, jonka päämääränä on ihmisen "todellisen laadun selville saaminen".

Kiusauksissa meitä ei siis kiusotella, vaan koetellaan. Jumalan päämäärä tällaisessa erämaa-ajassa on kuvattuna ja selitettynä 5. Moos. 8. luvussa, missä Mooses puhuu israelilaisille heidän erämaa-ajastaan ja niistä kiusauksista, joita heillä 40 vuoden aikana oli: "Muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi näinä 40 vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua, koetellaksensa sinua, tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on."
Tätä varten Jumala sallii kiusaukset. Kysymys on siitä, tahdotko noudattaa Hänen käskyjään vai et, tahdotko totella Jumalan sanaa ja ojentaa elämäsi sen mukaan hetkenä, jolloin oma halusi, ympäristösi tai olosuhteet pyytävät tekemään toisin. Ytimeltään kiusauksessa on kysymys Jumalan sanan asemasta sinun elämässäsi, eikä tämän selvittäminen tapahdu teologisen väittelyn tasolla kirjoituspöydän takana, vaan se eletään ja koetaan joskus jokaista solua koskettavana tuskallisena taisteluna, pimeytenä, ahjossa olemisena, heikkoudessa, tukahtuneitten rukousten keskellä. Pietari sanoo, että me kärsimme murhetta moninaisissa kiusauksissa, jotta uskomme kestäväisyys koetuksissa saataisiin selville (1. Piet. 1:6-7).

Herra kuulee rukouksesi.

Sinäkin saat uskoa, että Herra kuulee sinun rukouksesi, hän näkee sinun sydämesi kivun. Hän voi tässä kivussa ja kärsimyksessä tehdä sinut hedelmälliseksi. Odota Herraa. Älä välitä ihmisistä, jotka ymmärtävät sinua väärin. Muista tämä sana:

Kuulkaa minua, te jotka tunnette oikeuden, te joilla on minun lakini sydämessänne: - Älkää pelätkö ihmisten pilkkaa, älkää säikkykö heidän herjauksiaan! Heidän käy kuin vaatteen, jonka toukka kalvaa rikki, kuin villakankaan, jonka koi syö. Mutta minun vanhurskauteni pysyy iäti, minun pelastava armoni polvesta polveen. Jesaja.51:7-8.